Mulholland DriveHuh huh. Okei, alkoholilla voi olla osuutta asiaan, mutta tämä on niitä harvoja leffoja, jotka ei sitten avautunu ensimmäisellä kerralla. Ja en kyllä tiedä, että avautuuko seuraavalla kerrallakaan. Ai niin, varoituksen sananen, tämä viesti sisältää
spoilereita ja ehkä kirosanojakin. Mutta siis asiaan. David Lynch on kyllä mielenkiintoinen ohjaaja. Twin Peaks on edelleen kesken, mutta sytytti kyllä semmoisen kiinnostuksen ohjaajaa kohtaan, että pyrkimys on katsoa kaikki Lynchin leffat, mitä käsiinsä vaan saa. Blue Velvet tuli kans katsottua joskus, mutta ekalla katsomiskerralla ei oikein avautunut se, että minkä takia sitä oli suitsutettu niin paljon. Leffasta jäi mieleen se, että Dennis Hopper kiroili paljon ja että Kyle MacLachlan oli nuori. Mielenkiintoisia leffojahan nämä molemmat leffat ovat, mutta vaativat kyllä useamman katselukerran.
Lynchin leffat (ok, olen siis vain katsonut kaksi ja Twin Peaksia puoleen väliin) ovat siitä mielenkiintoisia, että ne eivät toisaalta ole kauhuleffoja / sarjoja, mutta osaavat kyllä nostaa ihokarvat pystyyn. Ekan kerran karvat nousivat pystyyn Mulholland Drivessa siinä kohtaa, kun se ihmeen gorilla mies ilmestyi sen kulman takaa ja äijä lyhästy maahan. Mikä vi**u se gorilla mies oli? Leffa muuttu täysin käsittömäksi (nyt siis puhun edelleen Mulhollandista), kun naiset siirtyivät huoneeseen avaimen kanssa ja olivat avaamassa sitä sinistä boxia. Mitä sen jälkeen tapahtu?!? Voiko alkoholi oikeasti vaikuttaa niin paljon, ettei tajua mitä leffassa enää tapahtuu?! Ja minkä takia ne hemmetin pikkukääpiöt ilmestyivät sen naisen tajuntaan? Ja se mummo ja pappa! Minkä takia ne huusi sille muijalle?!
Säästin leffan kuitenkin vielä ja taidanpa polttaa sen levylle, että voin katsoa sen myöhemminkin. Aion kyllä selvittää, että mistä tässä leffassa on kyse. Se ei ollut missään vaiheessa tylsä, mutta vaatii kyllä hieman enemmän katsojalta, kuin joku Chuck Norrisin leffa (joita en ole kyllä nähnyt, mutta voisin kyllä väittää, ettei ne paljoa vaadi). Ja tyttö & tyttö -toimintahan on aina plussaa, tässä se oli kyllä tehty taidolla.
Sinänsä jännä juttu tai sitten alkoholilla on todellakin osuutta asiaan, mutta tämä leffa ei vihastuttanut samalla tavalla kuin Avaruusseikkailu 2001. Voi justus. Siinä on kyllä semmoinen leffa, ettei vähemmällä väliä. Monta kertaa yritin sen katsoa, mutta aina nukahdin kesken. Sitten sen ainoan kerran tähän asti jaksoin sen katsoa ja olin kyllä vihainen sen jälkeen. Mitä hel****iä siinä lopussa tapahtu?! Mitä ne ihmeen skottiruudut tarkoitti?!?! Oikeesti otti pattiin sen katsomiskerran jälkeen ja oli pakko ostaa Arthurin kirja ja lukea alkuperäinen tarina, jotta sai jotain selkoa tapahtumista.
Mutta ihan hyvähän se on, ettei tarina avaudu ekalla kerralla. Toinen ääripää oli esim. tuo MTV3:lta tullut Constantine (muuten hyvä leffa, mutta Reeves ei ollut kyllä vedossa ja muutenkin näyttelijätyö / dialogi ontui), jossa piti oikein rautalangasta vääntää lopussa, että päähenkilö lopetti tupakoinnin. No, jenkkejä varten kait ne rautalangasta vääntämiset on tarkoitettu.
Summa summarum, suosittelen kuitenkin Mulhollandia, jos Lynchin muut leffat ovat kiinnostaneet. Ja kyllä minä vielä joskus selvitän sen, mitä siinä lopussa tapahtu...
Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet StreetKyllä se on niin, että Tim Burton on meikäläisen suosikkiohjaaja ja Johnny Depp suosikkinäyttelijä. Burton onnistuu kyllä loihtimaan sellaiset setit leffoihin, ettei vähemmällä väliä. Deppin pisteitä nosti taas se, että äijä osaa vielä näyttelemisen lisäksi laulaa (ellei lauluosuuksia ollut sitten feikattu). Ensin oli semmoinen olo, että voi ei, kuinkakohan paljon ne meinaa laulaa, mutta laulut olivat kyllä sen verran hyviä ja sopivat leffan kuin parturin veitsi paljaalle kurkulle. Helena Bonham Carter on kyllä myös maan mainio näyttelijätär (vaikka Audrey Tautou on edelleen ykkönen). Hieman jäi ärsyttämään se, että loppuratkaisun ehti arvaamaan jo hyvissä ajoin. Mutta kyllä tuo tulee ostettua hyllyyn jossain vaiheessa. Suosittelen kyllä täysverisesti.